Karjalan matka 23.7.- 27.7.2012
Matka alkoi Turun linja-autoasemalta maanantaina kello kuudelta, kun ensimmäiset ja arvattavasti aamupöpperöiset matkustajat tulivat bussiin. Muut lähtijät kerättiin Lahdesta ja Heinolasta. Kun auto viiden päivän reissun jälkeen palasi lähtöpaikkaansa, mittariin oli kertynyt 2160 kilometriä.
Matkaan osallistui 18 henkilöä, joista 13 kuului sukuseuraan. Kun edustettuna oli neljä sukupolvea, ikähaitarikin oli sen mukainen. Nuorin oli vuoden ikäinen Topias ja nestori 83-vuotias Arvo Javanainen.
Bussikuljettajana oli Pietarissa toistakymmentä vuotta asunut ja tuhansia matkoja Venäjälle tehnyt Tauno Muikku eli Tane ja tietorikkaana oppaana yhdistyksemme sihteeri Matti Nummivuo, jonka muisti ja tietomäärä lähes ylittivät käsityskyvyn. Laatokan historia hahmottui, ja pysyimme koko ajan kartalla.
Kun Vaalimaan tullista oli selvitty, ajoimme Kiviniemeen Viipurin kautta. Kaupunki oli pessyt kasvojaan ja torikauppa siirretty pois häiritsemästä torin laidalle syntyneen hotellin asiakkaita. Kiviniemestä siirryimme aamulla Sortanlahteen, josta matka jatkui rautaveneellä Konevitsan luostarisaarelle oppaanamme Antti Musakka, jonka omistamassa lomakeskuksessa nautimme myöhemmin retkemme erään parhaista aterioista.
Saari oli kaunis ja avara. Konevitsan luostarissa oltiin työn touhussa eikä ahkeran remontoijan päätä palellut, kun hän kiikkui valjaissa maalaamassa sinistä kupolia. Kaksikerroksisen kirkon puilla lämmitettävä talvikirkko ja yläkerran kesäkirkko olivat hyvässä kunnossa. Konevitsan ihmeitä tekevä Jumalansynnyttäjän ikoni oli kunniapaikalla. Alkuperäinen ikoni on Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä.
Saarelta löytyi myös hiekkasärkkä ja vanha aallonmurtaja, joiden kautta Aimo Javanainen aikoinaan pelastautui myrskyssä luostarin turviin. Nykyinen satama on tehty myöhemmin.
Kävimme pikaisesti Vuohensalossa, jossa osittain palaneen kauppatalon palanut osa oli rakennettu uudelleen, mutta talon toinen puoli jätetty entiseen rapistuneeseen kuntoonsa. Javanaisten talo näytti ulkoapäin autiolta. Kalasatama oli purettu eikä Laatokan rannalle ollut menemistä. Sinne oli pari vuotta sitten ilmestynyt luksushotelli, jonka venepaikat on varattu raharikkaiden käyttöön.
Teiden kunnossa Venäjällä ei ole kehumista. Eikä nytkään. Mäkinen ja kiemurteleva tie Sortavalaan koetteli kärsivällisyyttä mutta perillä odotti palkinto. Hotelli Piipun Piha oli kaupungin hienoin ja sää kuin silkkiä. Muutenkin ilmat suosivat meitä. Vain yhtenä päivänä satoi ja silloinkin tehtiin matkaa.
Kantosiipialus kyyditsi meidät Valamon luostariin. Matkalla näimme saaren, jossa Toivo, Vilho Javanaisen veli, menehtyi sodassa.
Tulo Valamoon oli kaunis. Kupolit ja skiitat nousivat esiin vehreyden keskeltä. Luostari on suosittu turistikohde, ja väkeä riitti. Kuuntelimme sikermän kirkkoveisuja ja tutustuimme sekä alakirkkoon että häikäisevän upeasti entisöityyn yläkirkkoon, jossa kultaa ei ole säästetty. Luostari omistaa oppaan mukaan kaksi vanhaa ikonia, joista toisessa Sergei ja Herman Valamolainen pyytävät Kristukselta lupaa luostarin perustamiseen. Perustajien pyhäinjäännökset lepäävät ikonin edessä sarkofagin suojissa.
Sortavalassa ihailimme museossa taidokkaita, kolmiulotteisia puuveistoksia. Kaupungista jäi hyvä maku suuhun, sillä linja-autoaseman kahvilassa sai Presidentti-kahvia, maukasta seljankaa ja lämpimiä riisipyörösiä. Venäläiset riisi-muna- ja kaalipiirakat olivat muutenkin aina tuoreita ja vastaleivottuja.
Matkalla Aunukseen pysähdyimme Koirinojalla, jossa talvisodan taistelujen Murheen ristin muistomerkissä Äiti Suomi ja Äiti Venäjä olivat sulautuneet yhteen.
Käynti Syvärin luostarissa oli kaunis ja mieltä kohottava kokemus. Saavuimme sinne turistiajan ulkopuolella, kun luostarin valkoiset muurit ja siniset kupolit hohtivat ilta-auringon valossa. Aleksanteri Syväriläinen lepää sarkofagissa, jota ortodoksit kunnioittavat polvikumarruksin.
Aunuksessa yövyttyämme matkamme jatkui kohti Pietaria. Matkalla pysähdyimme Pähkinäsaaren rannalle katsomaan linnan raunioita. Saari sijaitsee paikassa, jossa Neva alkaa Laatokasta. Pähkinäsaaren rauha solmittiin vuonna 1323.
Leningradin piiritystä kuvaava sotahistorian panoraama ei jättänyt ketään kylmäksi – saksalaisten piirityksessä nälkään ja tauteihin kuoli helvetillisissä olosuhteissa noin 800 000 henkeä, eräiden laskelmien mukaan jopa enemmän.
Pietarissa majoituimme täysin uusittuun Moskova-hotelliin. Aleksanteri Nevskin luostari sijaitsee hotellia vastapäätä ja sen Tihvinän hautausmaalla lepäävät Venäjän suuret kirjailijat.
Venäjän Itämeren laivasto juhli vuosipäiväänsä ja oli tuonut sota-aluksensa ja sukellusveneensä Pietariin. Saimme tapahtumaan näköalapaikan Neva-risteilyllä, jonka kuluessa venäläiset taitelijat panivat parastaan.
Pietarin kiertoajelu oli täyttä juhlaa. Olimme kaikki sitä mieltä, että meillä oli paras mahdollinen kuljettaja ja paras mahdollinen opas, jonka tietolaari ei tyhjentynyt.
Väsyneinä mutta onnellisina palasimme kotosuomeen viiden päivän reissun jälkeen.
Kiitokset matkan järjestäneille ja kanssamatkustajilla. Oli mukavaa!
Eeva-Kaisu Salonen