14 Matti ja Ida Javanaisen perheen tarinaa

Matti Javanainen syntyi 10.4.1888 Vuohensalossa ja kuoli 13.2.1962 Hartolassa. Puoliso Ida (os. Inkinen) syntyi 30.9.1889 Käkisalmen maalaiskunnassa ja kuoli 28.3.1964 Hartolassa. Matti ja Ida vihittiin 4.7.1920.

Lapset: Kuolleena syntynyt tyttö 1923, Maire Annikki 17.5.1924 ja Eero 2.6.1927.

Jatkosodan jaloista perhe muutti ensin Peräseinäjoelle, Luoman kylän Kantola-nimiseen taloon 1944. Sitten Iittiin 1946 ja lopulta 1948 Hartolaan, mistä Matti sai maatilan. Perhe asui talven 1944 -1945 Kantolassa ja muutti sitten keväällä kirkonkylään Haapalan taloon, jossa asui toista vuotta. Sitten oli edessä jälleen muutto, tällä kertaa Iittiin, jossa Matti vuokrasi maata kahdeksi vuodeksi Paavo Rantalalta.  Vuonna 1948 muutettiin Hartolaan, josta tuli lopullinen sijoituspaikka.

Jäljempänä otteita Käkisalmelainen -lehden, nro 9/1961, Matti Javanaista käsittelevästä artikkelista ”Laatokan kalastajan koti hartolalaisen lammen rannalla”.

”Kohteena vuohensalolaisen maanviljelijän ja merenkalastajan Matti Javanaisen koti Hartolan Ruskealassa. Matti kertoi asettuneensa tilalle vuonna 1952. Rakentaminen suoritettiin kokonaisuudessaan kutakuinkin itse. Tilan kokonaispinta-ala on 27ha, josta peltoa 10ha. Pellosta on uudismaata noin kolmannes. Viljelysmaa on erotettu Ruskealan kartanon ja metsä Hartolan kunnan maasta. Kotilammen lisäksi metsän takana olevassa Jääsjärvessä on omaa kalarantaa noin neljänneskilometri. Talon hoito on luovutettu Eero pojalle ja hänen hämäläissyntyiselle puolisolleen.

Kolmatta polvea on kasvamassa, vastikään koulunsa aloittanut terhakka Eila Inkeri, josta kaikesta päättäen tuleekin oikein mallikarjakko. Pienestä pitäen on kuulemma karjanhoito ollut hänen mieliaskareitaan, ja hän kertoi meille kasvattavansa itselleen ainakin sata lehmää, kun tulee suureksi.

Talossa on tällä hetkellä 6 lehmää ja 6 vasikkaa. Peltotyöt tehdään traktorilla. Hevonenkin talossa kyllä on. Lehmät lypsetään koneella ja asuinrakennuksessa on vesijohdot, viemärit ja muut mukavuudet kuten leipäuuni, jossa piiraat ja potit kypsyvät.

Idaa kuvataan mielenkiintoiseksi ja miellyttäväksi vanhukseksi, sydämelliseksi, valistuneeksi ja yllättävän tietorikkaaksi. Hänen kauttaan saimme välittömän kosketuksen menneen kalastajakylän henkeen ja sen asukkaiden evakkotiehen. Hänellä näytti olevan myös perusteelliset tiedot uudesta kotiseudustaan ja elämänympäristöstään, johon hän suhtautui pelkällä kiitollisuudella ja myötäymmärryksellä.

Pois lähtiessämme sattui silmään pirtin peräseinällä oleva raamatunlause ” Joka aamu on armo uus”.

Talousalalla työskentelevä Maire tytär, nykyiseltä nimeltään Nummivuo, asustaa miehineen Heinolassa.”

Matti ja Ida Hartolan talonsa vierustalla
Matti
Matti, Ida ja Inkeri Hartolan talon rappusilla 1960-luvun puolivälissä


 

141 Maire ja Leo Nummivuon perheen tarinaa

Maire syntyi Vuohensalossa 17.5.1924. Hänen puolisonsa Leo Nummivuo syntyi 6.6.1927.

Maire kävi välirauhan aikana 1940 Ylistarolla ollessaan rippikoulun, jatkosodan aikana Pohjanmaalla 9 kuukautta kestävän Kotiteollisuuskoulun ja jatkosodan jälkeen Inkeroisissa 5 kuukautta kestäneen Kotitalouskoulun.

”Olen ollut kiinteässä kirjeenvaihtoyhteydessä Isonkyrön Mattilan talon emännän kanssa ja hänen kuolemansa jälkeen hänen tyttärensä kansa. Olimme välirauhan aikana majoitettuna Mattilan taloon” kertoo Maire.

Mairen itsenäinen tie vei sitten Hartolasta Lauritsalaan, missä hän vuonna 1949 solmi avioliiton Leo Nummivuon kanssa. Heille syntyi 11.1.1952 poika, joka kasteessa sai nimekseen molempien isoisiensä mukaan Matti Adam. Yhdessäelo päätyi eroon kestettyään 33 vuotta.

Lauritsalassa asuessaan Maire toimi 5 vuotta keittiöapulaisena Etelä-Saimaan keskussairaalassa (nykyisin Etelä-Karjalan keskussairaala) Lappeenrannassa. Sitten tie vei vuoden 1960 talveksi Hartolaan, mistä edelleen saman vuoden huhtikuun lopulla Heinolaan. Heinolassa Maire oli 25 vuotta töissä Heinolan kaupunginsairaalassa, aluksi keittiöapulaisena ja lopuksi 9 vuotta keittäjänä. Työ oli 2-vuorotyötä. Sitten olikin Mairen aika siirtyä täysin palvelleena eläkkeelle.

Maire asui aluksi perheineen vuokralla parissa eri kerrostalossa Heinolan keskustassa. Myöhemmin, noin 40 vuotta sitten, he ostivat oman kerrostalohuoneiston, jossa Maire asuu edelleen poikansa Matin kanssa.

Mairen harrastuksiin ovat kuuluneet kutominen, kesällä kasvimaan hoito, marjastus, sienestys ja talvella mm. ristipistotyöt. Maire on kutonut raanuja ja mattoja; laskelmiensa mukaan luonut 56 loimea. Ristikoiden täyttäminen kuuluu nykyisinkin Mairen mieliharrastuksiin.

Mairen ja Leon häät 29.5.1949
Matti 2-vuotias kesäkuussa 1954
Matti ylioppilaaksi 31.5.1973. Kuvassa myös Leo ja Maire
Mairen 50 vuotis syntymäpäivät 17.5.1974


 

142 Eero ja Helena Javanaisen perheen tarinaa

Eero syntyi Vuohensalossa 2.6.1927. Puoliso Lyyli Anni Helena (os. Siltala) syntyi Asikkalassa 25.6.1926 ja kuoli 16.9.2003 Lahdessa.

Ja sitten Eeron sanoilla:

Sodan loputtua meidän porukka ja muut kyläläiset muuttivat Peräseinäjoelle evakkoina.
Syksyllä 1945 kalastelin Päijänteellä.  Vanhempain, Matti ja Iita olivat evakkona Iitissä..

Helenan, tulevan vaimoni, tapasin/näin ensimmäisen kerran Asikkalassa, Käkisalmen sillalla, vuonna 1945.

Varusmiespalveluksen suoritin Virojoella, vuonna 1947, Salpalinjalla jalkaväkirykmentti 9:ssä (JR9).

Isä Matti osti maapaikan Hartolasta vuonna 1948. Pinta-ala oll 30 ha, josta peltoa 8 ha. Kalastuksesta oli jäänyt vähän säästöjä ja sotakorvausrahoilla maksettiin loput.
Rakentaminen aloitettiin. Tiilet tehtiin itse.  Ensin rakennettiin navetta. Talli valmistui vuonna 1950. Tallissa asuttiin siihen asti kunnes talo saatiin valmiiksi. Myöhemmin raivattiin lisää peltoa 3 ha. Joka toinen päivä laitettiin maitoa meijeriin 10 litraa.   Työtä tehtiin aamusta iltaan, jotta jotenkin elettiin ja oltiin omavaraisia.

Kihlat Helenan kanssa ostettiin talvella 1949. Helena oli talon ainut lapsi. Hän oli käynyt kansakoulun Kalkkisten kylän Vähässä Pulkkilassa ja kutomakoulun Vääksyssä. Häät vietettiin Helenan kotona Asikkalan Vähä-Pulkkilassa joulukuussa 1950.

Lapsia syntyi kaksi: Eila Inkeri 21.6.1952 ja Yrjö 17.6.1962. Menetimme Yrjö -poikamme auto-onnettomuuden uhrina 5.3.1971, yhdeksän vuoden ikäisenä.

Elämä 1960- ja 70-luvulla oli jatkuvaa työtä pellolla, lehmien lypsyä ja ojankaivua. Maat olivat suomaita ja ojat jatkuvasti tukossa. Salaojitus saatiin valmiiksi 70-luvun alussa, mikä helpotti peltoviljelyä. Valtio oli hädissään voi- ja viljavuorista. Suomen Maaseudun puolueen (SMP) puheenjohtajan Veikko Vennamon värikäs sanonta ”talonpojan tappolinja” oli alkanut.

Hartolan talo myytiin 1998 syksyllä.  Muutimme Helenan kanssa Heinolaan, rivitalon kaksioon, asumaan ja viettämään eläkepäiviä.

Nyt elämä jatkuu leskenä Heinolassa. Helena kuoli lyhyen sairauden murtamana 16.9.2003.


Eero ja Helena Hartolan kotitalon edustalla 1.7.1998
Yrjö
Perhepotretti 90-luvun alusta. Eero, Inkeri ja Helena
Perhe koolla saunarannassa

Fin