Nimi Javanainen viittaa sukunimikirjan mukaan venäläiseen alkuperään. Sen kantasana on venäläinen muoto Iovan. Sakkolassa nimeä on käytetty nykymuodossaan jo vuonna 1613, tosin tuplaveellä kirjoitettuna. (Pirkko Vihavaisen juhlapuhe 6.6.1998 Riihimäen Lehmushovissa.)

Laatokan rannalla sijaitseva Vuohensalon kylä oli alun perin kalastajakylä. Laatokkaa kutsuttiin mereksi ja Laatokan kalastajia vastaavasti meren kalastajiksi. Vuohensalon kylää kutsuttiin 1600–1700-luvun vaihteessa Salonkyläksi (Sahlo by) sekä asukkaiden mukaisesti Hutrisaloksi ja Vuohensaloksi. Ajan myötä viimeksi mainittu vakiintui kylän nimeksi. Myöhemmin kalastuksen rinnalla ryhdyttiin harjoittamaan maanviljelystä ja kylä muuttui maanviljelyskyläksi. (Laatokan lapset 2003, Käkisalmen historia 1958.)

Laatokkaa kutsuttiin mereksi, koska se oli – ja on yhä edelleen – suuri ja syvä. Laatokka on Euroopan suurin järvi, sillä on pituutta 219 kilometriä ja leveyttä 138 kilometriä. Sen syvin kohta on 225 metriä ja keskisyvyys 51 metriä. Laatokka on Suomenlahtea syvempi, mutta Pohjanlahdelta, Ruotsin puolelta, löytyy sitä syvempiä kohtia.

Javanaiset saapuivat 1600-luvun loppupuolella Yläpuustin kylään ilmeisesti Räisälän kunnan puolelta. Nimeltä mainitaan Olavi Tuomaanpoika Javanainen (maininta vuodelta 1666), Pietari Olavinpoika Javanainen, Tuomas Olavinpoika Javanainen, Martti Javanainen, Tuomas Martinpoika Javanainen, Martti Martinpoika Javanainen sekä Henrikki Javanainen. Heidän joukostaan saattaa löytyä myös meidän esivanhempamme. (Käkisalmen historia 1958.)

Käkisalmen maalaiskunnassa oli vuonna 1728 luultavasti noin 460 asukasta. Muutamat suvut olivat 1700-luvun alkupuolella melko runsaasti edustettuina laajalla alueella. Sellaisia olivat Javanaiset, Tiirat, Vuohelaiset ja Orpanat, jotka olivat levittäytyneet alkuperäisen kotinsa ympäristöön.

Ylipuustin vuoden 1728 tiedoissa mainitaan Heikki Javanainen, Martti Javanainen, Pekka Javanainen (Peter Jawanain), Aake Javanainen ja Simo Javanainen. Edellä mainittu Pekka Javanainen on sukumme vanhin tunnettu esi-isä.

Mikkelin maakunta-arkisto on selvittänyt sukuseuran esivanhempia. Selvityksessä päästiin sukuseuramme kantaisästä eli Juhosta taaksepäin viiden sukupolven verran eli aina vuoteen 1766 saakka. Kaksi tätä aiempaa sukupolvea löytynee Viipurin arkistoista.

Tehdyn selvityksen mukaan esivanhempamme ovat Pekka Javanainen (-16.9.1766) -> Juho Pekanpoika Javanainen (3.3.1707–17.7.1791), puoliso Katri Heikkonen -> Tuomas Juhonpoika Javanainen (20.11.1740–5.6.1810), puoliso Anna Hoikka -> Tuomas Tuomaanpoika Javanainen (11.7.1779–17.7.1835), puoliso Katri Kaikkonen -> Mikko Tuomaanpoika Javanainen (25.2.1812–6.7.1869), puoliso Riitta Vuohelainen -> Juho Mikonpoika Javanainen (3.4.1850–18.9.1913), puoliso Anna Karonen (10.5.1855–5.8.1930).

Mikko Tuomaanpoika Javanainen Yläpuustista ja Riitta Vuohelainen Vuohensalosta avioituivat 21.5.1837.

Kalastus oli merkittävä osa Yläpuustissa asuvien Javanaisten toimeentuloa, mutta tuskin yhtä tärkeä kuin Vuohensalossa. Yläpuusti oli maatalousvaltainen kylä, joka sijaitsi 4–5 kilometrin päässä Laatokasta.

Kalastus ja kalakauppa olivat Vuohensaloon 1800-luvun loppupuolella siirtyneille ja siellä aina sotiin saakka asuneille Javanaisille tärkeä toimeentulon lähde. Monet kalastukseen ja kalansaaliisiin vaikuttaneet tapahtumat ja päätökset vaikuttivat myös heidän elämäänsä.

Vuonna 1797 Käkisalmen kalastajia kohtasi ankara isku, kun keisari Paavali lahjoitti joen parhaat kalapaikat Pietarissa sijaitsevalle Aleksander Nevskin luostarille. Luostari puolestaan vuokrasi kalastuspaikkoja edelleen ja pyysi niistä erittäin korkeita vuokria. Eräs vuokraajista oli pietarilainen kauppias Lebedev, jonka kanssa Vuohensalon Javanaiset ja Vuohelaiset tekivät pitkään yhteistyötä.

Vuoksen laskusta aiheutuneista kalastushaitoista maksettiin korvausta Vuohensalon, Pörtsykän, Norsjoen ja Tenkalahden talonpojille. Näille Käkisalmen maalaiskunnan kylissä asuville talonpojille maksettiin korvauksia aina talvisotaan saakka.

Vuohensalon, Pörtsykän, Norsjoen ja Tenkalahden talonpojat olivat kovin pahoillaan kalavesien vuokraamisesta, sillä kalavedethän kuuluivat varsinaisesti heille. Asiasta oli alituiseen riitaa, kunnes saatiin aikaan sopimus vuonna 1828.

Linnan ja Vuoksen suun välinen kalastus väheni lähes olemattomiin Vuoksen laskun jälkeen 1857. Kalat vähenivät myös Vuoksen järvessä, kun hyvät kutupaikat olivat vähentyneet. Isku oli pahin Vuohensalon, Pörtsykän, Norsjoen ja Pärnän talonpojille, jotka suuntasivat kalaan Laatokalle. Toki Laatokalla oli kalastettu aiemminkin, mutta nyt sinne oli pakko mennä useammin, paremmilla pyydyksillä ja yhä suuremmalla joukolla.

Myös vuohensalolaisten Laatokan kalastus alkoi kehittyä yhä suuremman mittaluokan toiminnaksi. Vuohensalon Javanaisten säilyneistä kalastustileistä näkee, että kalastus oli 1860-luvulla Laatokalla jo hyvin kehittynyttä.

Ostajat vaativat, että kalan piti olla tuoretta ja mahdollisuuksien mukaan elävää. Javanaisten kalastustileistä näkee, miten tärkeää oli, että kalat saatiin elävänä myyntiin Pietariin. Lohta huonompaa kalaa ei syöty koko Käkisalmen alueella.

Käkisalmen maalaiskunnassa asui vuonna 1818 jo 1199 asukasta. Saman vuoden Viipurin läänin henkikirjoista käy ilmi, että Javanaisia asui tuolloin Käkisalmen maalaiskunnan alueella vain Yläpuustin kylässä. Henkikirjoissa mainitaan muun muassa esi-isämme Tuomas Tuomaanpoika Javanainen.

Vuoden 1870 tietämillä Javanainen oli isäntänä kuudessa talossa Käkisalmen maalaiskunnassa. Alapuustissa asui Tuomas Javanainen. Yläpuustissa asuivat puolestaan Matti Javanainen, Juho Javanainen, Johan Javanainen, Tuomas Javanaisen leski ja Antti Javanainen. Maalaiskunnassa oli tällöin 1783 asukasta.

Suomessa oli 1800-luvun lopulla tapana, että uuden asukkaan piti tehdä anomus pitäjänkokoukselle ennen kuin hänet otettiin kirjoille maalaiskuntaan. Hyväksymisen edellytyksenä oli jonkun tunnetun henkilön takuu siitä, että uusi asukas kykeni suorittamaan kruunun maksut, jotta hänestä ei tulisi rasitusta köyhäinhoidolle.